maanantai 25. kesäkuuta 2012

Dont cry because its over smile because it happened

Tätä lausetta mä vaan yritän ajatella. Mä oon täällä enään vähän vajaan viikon ja musta tuntuu niin pahalta. Mä yritän keksiä kokoajan tapaa millä mä voisin jäädä tänne, mutta raaka totuus on se että kotiin on pakko mennä. Oon viettäny mun elämän hienoimman vuoden johon on kuulunu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Nää vikat viikot on ollu rehellisesti sanottuna aika draaman täytteisiä, mutta silti aivan tajuttoman hienoja! Perjantai on varmasti päivä jota en tuu koskaan unohtamaan. Mulle nimittäin pidettiin yllätys läksiäiset. Mulle oltiin kokoajan valehdeltu ja lopulta kun haetaan hostserkun unohtunutta reppua avaan oven ja kaikki huuta yllätys. Menin niin shokkiin ja kyusyin vaan et "ei tääl mitää reppua oo vai?" ja sit aloin itkemään :D. En vaan voi käsittää et melkeen koko luokka ja muut  kaverit näki mun eteen noin paljon vaivaa. Ja mitään muuta en voi sanoa kun että oon tutustunut sairaan hienoihin ihmisiin ja mulle tulee kauhee ikävä.. Oon tänä vuonna oppinu paljon uutta, tehny virheitä, uusia asioita, tutustunu uusiin ihmisiin ja ennenkaikkea elänyt elämäni hienoimman vuoden.!

xoxo ilona

ehkä palaan vielä suomessa ja jotain yritän kirjottaa(;

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti